1

pöytäkin seisoo omilla jaloillaan<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

miksi olen niitä jotka eivät

istun jalat ristissä lattiallasi

pää riipuksissa, tohtimatta kertoa

 

miten olen nähnyt kesätuulen pakenevan ruohikossa

aallon kierivän eteenpäin pitkin aroa

kiiltäväkylkiset heinät, et ymmärtäisi

vaikka selittäisin kaipaavani sinne

 

etkä salli minun nojata mihinkään:

ruohokin kasvaa tukematta

kurkottaa kohti pilven läpi painavaa aurinkoa

 

2

tahdon painaa korvani maata vasten

kuulla miten se mumisee kuin vanhus

muistaa menneet, lapsuutensa

tämä kaikki oli meren pohjaa, sikiöunta

 

puren nyrkkiäni etten sanoisi

olen liian kauan ollut kalankaltainen

vedessä kuin kotonani

hiertänyt hiekkaa hampaiden välissä

en koskaan helmiksi asti

 

3

lyö minun pääni auki

nyrkinkokoisella kappaleella kvartsia

anna veren kulkea ohuista valtimoista

sykäyksittäin, sykäyksittäin

kunnes kasvojeni kalpea hehku jää

palamaan niin kuin hiukkastuuli

                                ilmakehän yläosissa

                                                  väreilisi

 

anna minun syleillä maata

taantua mullaksi jalankuvien tulla

 

4

mitä jätän sinulle jälkeeni?

kourallisen multaa ja helmenalkuja

revontulen leimahduksen tammikuun yössä

aallot keskellä kuivaa maata, muiston

 

merkitse paikkani kaarnanpalalla

kirjoita siihen mitä haluat sanoa