1
pöytäkin seisoo omilla jaloillaan<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
miksi olen niitä jotka eivät
istun jalat ristissä lattiallasi
pää riipuksissa, tohtimatta kertoa
miten olen nähnyt kesätuulen pakenevan ruohikossa
aallon kierivän eteenpäin pitkin aroa
kiiltäväkylkiset heinät, et ymmärtäisi
vaikka selittäisin kaipaavani sinne
etkä salli minun nojata mihinkään:
ruohokin kasvaa tukematta
kurkottaa kohti pilven läpi painavaa aurinkoa
2
tahdon painaa korvani maata vasten
kuulla miten se mumisee kuin vanhus
muistaa menneet, lapsuutensa
tämä kaikki oli meren pohjaa, sikiöunta
puren nyrkkiäni etten sanoisi
olen liian kauan ollut kalankaltainen
vedessä kuin kotonani
hiertänyt hiekkaa hampaiden välissä
en koskaan helmiksi asti
3
lyö minun pääni auki
nyrkinkokoisella kappaleella kvartsia
anna veren kulkea ohuista valtimoista
sykäyksittäin, sykäyksittäin
kunnes kasvojeni kalpea hehku jää
palamaan niin kuin hiukkastuuli
ilmakehän yläosissa
väreilisi
anna minun syleillä maata
taantua mullaksi jalankuvien tulla
4
mitä jätän sinulle jälkeeni?
kourallisen multaa ja helmenalkuja
revontulen leimahduksen tammikuun yössä
aallot keskellä kuivaa maata, muiston
merkitse paikkani kaarnanpalalla
kirjoita siihen mitä haluat sanoa
Kommentit